Sikainfluenssa

Sikainfluenssa

Influenssa on etenkin talvisaikaan epidemioina etenevä, kovan kuumeen nostava hengityselinten virussairaus. Influenssan aiheuttaa hengitysteiden kautta leviävä virus, joten antibiooteista ei ole siihen apua. Influenssaviruksia elää eri eläimissä ja ajoittain muodostuu kantoja, jotka tarttuvat myös ihmiseen. Nämä kannat saavat alkunsa Itä- ja Kaakkois-Aasiasta. Influenssan oireet vaihtelevat huomattavasti henkilöstä toiseen ja tauti voi olla oireetonkin. Tyypillinen influenssa alkaa äkkiä korkealla kuumeella, johon liittyy voimakasta lihassärkyä varsinkin selässä ja jäsenissä, päänsärkyä ja pahoinvointia sekä kurkkukipua Lihassäryt alkavat joskus hieman ennen kuumetta. Kuume ja muut yleisoireet kestävät tavallisimmin kolme päivää ja lievenevät jo toisena tai kolmantena sairauspäivänä. Influenssaan liittyy myös hengityselinten oireita, kuivaa yskää, kurkkukipua ja tavallisimmin nuhaa. Tautiin liittyy ruokahaluttomuutta. Hengityselinten oireet nousevat etulalalle yleisoireiden lieventyessä, ja kestävät 1-2 viikkoa. Joissain tapauksissa influenssa aiheuttaa vakavia komplikaatioita, keuhkokuumeen. Tavallisimmin vakavia, jopa kuolemaan johtavia oireita aiheuttaa bekteeritulehdus, niin sanottu superinfektio. Joskus influenssavirus aiheuttaa keuhkokuumeen suoraan. Keuhkokuume pyrkii kehittymään yli 60-vuotiaille ihmisille. Influenssaa ei pidä sotkea tavalliseen nuhakuumeeseen - influenssa on yleisesti ottaen vaikeampi kuumetauti kuin nuhakuume. Terveillä ihmisillä influenssa paranee vuodelevolla ja riittävällä määrällä juotavaa. Vanhoille ihmisille ja esimerkiksi sydänvikaa poteville ihmisille influenssavirus voi olla vaarallinen. Influenssavirusta vastaan on olemassa lääkkeitä (kuten amantadiini ja oseltamiviiri), jotka eivät kuitenkaan ole täysin tehokkaita. Influenssaa vastaan on kehitetty rokotteita. Influenssaviruksen suuren muuntelevuuden vuoksi WHO tarkkailee tilannetta vuosittain ja rokotteeseen yritetään ottaa mukaan kolme todennäköisintä viruskantaa tulevaa talvea varten. Influenssan sairastaminen antaa immuniteetin, joka yleensä antaa suojan moneksi vuodeksi, mikäli maailmalla liikkuvissa viruskannoissa ei tapahdu merkittäviä muutoksia H- ja N-proteiinien suhteen. Vaihtoehtoinen hypoteesi selittää kausiluonteisuutta influenssatapausten infektioissa on D-vitamiinin tason vaikutus virusten vastustuskykyyn. Tämän ajatuksen ensimmäisenä esitti Robert Edgar Hope-Simpson 1965. Hän ehdotti, että syy influenssaepidemioihin talvella voi liittyä D-vitamiinin kausivaihteluihin, jonka iho on tuottanut auringon valosta. Tämä voisi selittää miksi influenssaa esiintyy useimmiten talvella ja trooppisen sadekauden aikana, kun ihmiset pysyvät sisätiloissa poissa auringosta ja D-vitamiinin taso laskee.Influenssavirus on lipidivaippainen ortomyksovirus. Virus luokitellaan A-, B- ja C-tyyppiin, joista A-tyyppi on yleisin taudinaiheuttaja. Vaipan sisällä on M-proteiinin muodostama kuori, jonka sisällä taas on kahdeksaan segmenttiin jakautunut negatiivisäikeinen RNA-genomi. Viruksen kyky infektoida soluja perustuu sen lipidivaipassa oleviin proteiineihin nimeltä hemagglutiniini (H) ja neuraminidaasi (N). H toimii viruksen tunnistimena, jonka avulla virus pystyy menemään solun sisään ja lisääntymään siellä. N auttaa jälkeläisviruksia (virioneja) silmukoitumaan irti isäntäsolun solukalvosta. Influenssaviruksen lisääntymiskierto on nopea ja tehokas.Influenssavirukset voidaan luokitella niin sanottuihin serotyyppeihin H- ja N-proteiinien perusteella, esimerkkinä H3N2-virus. Ihmisiä infektoivissa influenssaviruskannoissa on tavattu kolmea erilaista H-tyyppiä (H1, H2, H3) ja kahta erilaista N-tyyppiä (N1, N2). Segmentoitunut genomi mahdollistaa sen, että jos sama solu joutuu kahden eri viruksen infektoimaksi yhtaikaisesti, uudet jälkeläisvirukset voivat kantaa uusia H- ja N-proteiinien yhdistelmiä. Tätä kutsutaan reassortaatioksi. Se voi johtaa maailmanlaajuisiin pandemioihin, jos uutta HN-yhdistelmää kantava virus on hyvin infektiokykyinen ja pystyy leviämään ihmispopulaatioissa, joilla ei ole immuniteettia uutta yhdistelmää vastaan. Niin sanottu antigeeninen drift tarkoittaa pieniä aminohappomutaatioita H- ja N-proteiineissa. Nämä voivat myos saada aikaan epidemioita, jos drift auttaa virusta muuntautumaan uuteen, väestön immuniteetille tuntemattomaan muotoon. Influenssavirus A on ilmeisesti alun perin lintujen virus. Influenssavirukset B ja C ovat ihmisten ja muiden nisäkkäiden viruksia ja aiheuttavat lieviä epidemioita lähes vuosittain. Linnut (etenkin ankat) pystyvät usein kantamaan tätä virusta ilman näkyviä oireita. Aasian maissa on yleistä, että ankkoja ja sikoja pidetään asuntojen lähellä kotieläiminä. Sikojen arvellaan toimivan "sekoitusastioina", joissa ankkojen influenssavirukset voivat joskus infektoida sikoja yhtaikaa sikojen tai ihmisten omien influenssavirusten kanssa. Tällainen yhteisinfektio voi johtaa aikaisemmin mainitun reassortaation myötä uuteen HN-yhdistelmään, joka mahdollisesti voi saada aikaan pandemian. Näin on käynyt 1900-luvulla ainakin kolmesti. Pandemian aiheuttanut virustyyppi voi aiheuttaa pandemian jälkeenkin epidemioita ihmisissä, jotka eivät ole immuniteettiä joko sairastamalla tai rokotuksen kautta kehittäneet. Asiantuntijat ovat huolissaan Aasiassa liikkuvasta lintuinfluenssaa aiheuttavasta H5N1-viruskannasta, joka on alun perin siipikarjan virus mutta näyttää pystyvän infektoimaan ihmisiäkin. Jos sen infektiokyky muuttuu sellaiseksi, että se voi siirtyä helposti ihmisestä toiseen, ja sen aiheuttama kuolleisuus pysyy korkeana, kyseinen H5N1-virus voisi saada aikaan vakavan maailmanlaajuisen pandemian. Sikainfluenssa on influenssaviruksen aiheuttama hengitystiesairaus. Sen aiheuttajavirus on eräs lintuinfluenssaviruksen muunnos, A-tyypin influenssavirus, joka kuuluu ortomyksoviruksiin. Sikainfluenssa yleistyi Manner-Euroopassa 1970-luvun lopusta alkaen, ja nykyään se on Euroopassa yleinen eläintauti. Suomalaisesta siasta se tavattiin ensimmäisen kerran vuoden 2009 alkupuolella. Sen leviämistä voi ehkäistä rajoittamalla eläinten maahantuontia. Viruksen itämisaika on 1–3 vuorokautta. Sioilla nousee korkea kuume, jopa 41,5 astetta, muita oireita ovat ruokahaluttomuus, yskä ja niiskutus. Uusia influenssavirusyhdistelmiä voi syntyä, jos ihmisen tai eri eläinlajien influenssavirukset tartuttavat samanaikaisesti sian. Näin pääsee tapahtumaan, koska sikojen hengitysteiden reseptorit sitovat sekä sian, ihmisen että lintujen influenssaa aiheuttavia A-viruksia. Vuonna 2009 alkoi Meksikosta levitä virus, jossa on muun muassa sikainfluenssaviruksen piirteitä. Tauti on keskivaikea ja aasialaista influenssaa voimakkaampi. Sikainfluenssa on esiintynyt useita kertoja zoonoosina myös ihmisissä. Rekombinaatio sikojen H1N1-viruksen ja kausittaisen H1N1-viruksen välillä tuotti aikanaan vuoden 1918 espanjantaudin pandemiakannan. Yleensä ihmisiin tarttunut sikainfluenssa ei ole kuitenkaan levinnyt laajalle. Uudenlaista ihmisten sikainfluenssaa todettiin ensimmäisen kerran Meksikossa huhtikuussa 2009. Tauti tappoi siellä noin 2% tartunnan saaneista. Tauti ei ole maailmalle levitessään ollut niin paha kuin Meksikossa, ja tappaa teollisuusmaissa alle 0,5 % tartunnan saaneista.Taudin oireita ovat äkillinen korkea kuume, yskä ja kurkkukipu. Vakavasta, hengenvaarallisesta tilasta kertovat hengenahdistus, hengitysvaikeudet, raju oksentelu, huimaus ja/tai sekavuus. Vakavien hengitysoireiden ilmetessä kannattaa ottaa heti yhteys lääkäriin, koska tauti saattaa silloin varsinkin ilman hoitoa tappaa muutamassa päivässä. Silloin tauti on aiheuttanut itse viruksella tai bakteeri-infektiolla keuhkokuumeen tai liman kertymisestä johtuvan hengitysvajauksen. Tauti on tavallista influenssaa voimakkaampi ja nopeammin leviävä. WHO pitää sitä keskivaikeana pandemiana, muttei suosittele matkustuksen rajoittamista maiden välillä. Rokote tautiin saadaan aikaisintaan syyskuussa 2009. Silti se aiheuttaa yleensä, 98%:ssa tapauksista, vain lieviä oireita. Yleensä sikainfluenssa on vaarallinen tyypilliseen influenssan riskiryhmään kuuluville, joiden vastustuskyky on muun sairauden takia heikentynyt. Tauti on kuitenkin tappanut teollisuusmaissakin muuten täysin terveitäkin.Yleisesti käytetty nimitys on epätäsmällinen, sillä virus sisältää sian, linnun ja ihmisen influenssavirusgeenejä.Tauti levisi melko pian Meksikosta Yhdysvaltoihin ja Kanadaan. Euroopassa sitä havaittiin ensimmäisen kerran Espanjassa. Toukokuun alussa tauti saapui myös Suomeen, ja leviää kesäkuun lopussa täälläkin ihmiseltä toiselle.Yhdysvaltain tautikuolleisuus on kesäkuun 12. päivään mennessä 0,35 prosentin luokkaa eli hieman yli 1/300, mikä on aasialaista influenssaa jonkin verran korkeampi. Monet ovat sitä mieltä, että viruksen aiheuttamaan uhkaan on ylireagoitu Meksikon suurten kuolleisuuslukujen takia. Koska virus on nopeasti muuntuvaa tyyppiä, on yhä mahdollista, että virus muuttuu taas tappavammaksi. Virologi Albert Osterhausin mukaan on liian aikaista huokaista helpotuksesta, että virus onkin tavallisen kausi-influenssan kaltainen WHO julisti sikainfluenssan pandemiaksi.